Alaluku 5.2
Globaalin näkökulma standardeihin
Teollinen turvallisuus on universaali huolenaihe, mutta säädökset voivat vaihdella laajalti eri alueiden välillä. Tässä luvussa tarkastelemme keskeisiä globaaleja standardeja ja mitä ne tarkoittavat turvallisempien, noudattavampien työpaikkojen luomiselle.
Koneiden on oltava turvallisia kaikkialla maailmassa
Ei ole maata, jolla ei olisi omia sääntöjään työturvallisuudelle ja työterveydelle. Näiden sääntöjen kuitenkin voi vaihdella merkittävästi. Tämän helpottamiseksi seuraavassa annetaan karkea yleiskuva siitä, miten standardointi on järjestetty maailmanlaajuisesti.
Joillakin alueilla - erityisesti Euroopassa (siis EU:n jäsenvaltioissa ja maissa, jotka pyrkivät liittymään EU:hun) - kone valmistajien ja niitä käyttävien yritysten vastuudet ovat selvästi eriytetyt. Useat säädökset ja standardit yksityiskohtaisesti määrittelevät kunkin osapuolen erityiset velvoitteet.
Muilla alueilla, kuten Yhdysvalloissa, Brasiliassa, Etelä-Afrikassa ja Australiassa, ei ole näin selvää vastuuerottelua. Näissä maissa työturvallisuus- ja terveysmääräykset määrittävät suurelta osin ohjeet turvallisten koneiden suunnittelemiseksi ammattilaiskäyttöön. Yhdysvalloissa, esimerkiksi, OSHA-määräykset, kuten on esitetty liittovaltion säädöksissä (CFR 1910), näyttelevät keskeistä roolia teollisen turvallisuuden varmistamisessa.
Yksi teknikoiden ja myyntiorganisaatioiden yleisimmin kysytyistä kysymyksistä on: “Voimmeko markkinoida tuotettamme tässä tai tuossa maassa? Tai onko meidän noudatettava lisäsääntöjä ja -standardeja?” Vastaus ei usein ole yksinkertainen "kyllä" tai "ei" ja vaatii usein huolellista tutkimusta. Tämän tueksi seuraavassa annetaan karkea yleiskatsaus siitä, miten standardointi on järjestetty maailmanlaajuisesti.
Huolimatta alueellisista eroista säädöspuitteissa, kaikilla teollistuneilla mailla on yhteinen riippuvuus kansainvälisistä standardeista. Kaksi pääasiallista kansainvälistä instituutiota ovat ISO (Kansainvälinen standardointijärjestö) ja IEC (Kansainvälinen sähkötekninen komissio). Nämä organisaatiot tekevät tiivistä yhteistyötä satojen kansallisten standardointielinten ja kolmen eurooppalaisen standardointilaitoksen: CEN (Euroopan standardointikomitea), CENELEC (Euroopan sähköteknisen standardoinnin komitea) ja ETSI (Euroopan telekommunikaatiostandardointilaitos) kanssa.
Alueellinen hyväksyntä ja kansainvälisten standardien täytäntöönpano
Se, kuinka laajasti kansainvälisiä standardeja otetaan käyttöön kansallisina standardeina, vaihtelee huomattavasti eri alueiden ja maiden välillä.
Esimerkiksi Euroopassa eurooppalaisen standardin (EN) on hyväksyttävä kaikkien eurooppalaisten standardointijärjestöjen jäsenten toimesta. Sen sijaan ISO:n jäsenet voivat päättää, haluavatko he lisätä kansainvälisen standardin kansallisten standardiensa luetteloon. Tämä selittää esimerkiksi, miksi jotkin kansainväliset teollisuusturvallisuusstandardit ovat Yhdysvaltain standardeja ja kiinalaisia standardeja, kun taas toiset eivät ole. Asiaa monimutkaistaa edelleen se, että kansainvälisiä standardsaatteja joskus hyväksytään kansallisin muutoksin ja lisäyksin.
Toinen ero on se, kuinka sitovia standardit ovat. Vaikka tekniset standardit eivät yleensä ole laillisesti sitovia demokrattisissa maissa, standardia pidetään laina tai osana lakia joissakin autoritäärisissä maissa, kuten Kiinassa esimerkiksi. Kuitenkin yksittäiset demokratia-maat ja alueet kuten EU ovat myös tehneet monien teknisten standardien soveltamisesta pakollista. Esimerkiksi useimmat teollisuusturvallisuusstandardit julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä ja niillä on niin sanottu "yhteensopivuuden oletus". Toisin sanoen, jos valmistajat valmistavat tuotteensa näiden julkaistujen harmonisoitujen standardien mukaisesti, näitä tuotteita pidetään EU:n sääntöjen mukaisina.
